Nykykeskustelu ilmaisee antisionismin ja antisemitismin tietyn havaintomuodon kautta. Antisemitismi toimii perustana; Antisionismi esiintyy epävakaana hahmona, joka toistuvasti liukenee takaisin siihen maahan. Antisionismia käsitellään merkittynä terminä, antisemitismiä merkitsemättömänä – mutta leima ei koskaan pidä paikkaansa. Antisionismi vaihtelee sen välillä, että se esitetään pelkkänä "Israelin kritiikkinä" ja että se imeytyy uudelleen antisemitismiin, ja samalla se ei merkitse mitään. Antisemitismi asetetaan olemukseksi; antisionismi sattumanvaraisena, välttämättömänä, naamiona, joka ei sano mitään itsessään. Seurauksena on, että antisionismi katoaa jatkuvasti näkyvistä, eikä sitä koskaan sallita tulla itsenäiseksi havainnon kohteeksi.