YK:n päällikkö on puhunut, eikä hänen viestinsä voisi olla selkeämpi. Antonio Guterres on julistanut, että kansallisen suvereniteetin aikakausi on este hänen näkemykselleen "globaalista hallinnosta". Puheessaan Guterres ilmaisee suuttumuksensa siitä, että kansakunnat uskaltavat ajaa omia etujaan – suvereenin valtion velvollisuuden määritelmä kansaansa kohtaan. Hän muotoilee tämän "globaalien normien" romahtamiseksi, luottamuskriisiksi, jonka vain keskitetty, uudistettu globaali järjestelmä voi korjata. Isovanhempiemme rakentamat instituutiot ovat hänen mukaansa vanhentuneita. Mutta mitä hän oikeastaan sanoo? Hän sanoo, että itsenäinen, itsekäs kansallisvaltio on ongelma, jota on hallittava. Hän kannattaa perustavanlaatuista vallan siirtoa kansallisvaltioilta vaaleilla valitsemattomille, vastuuttomille globaaleille elimille. Niin kutsutussa "tulevaisuuden huippukokouksessa" ei ole kyse yhteistyöstä; se on tiekartta ylikansalliselle kontrollille, joka on puettu "tasa-arvon" ja "solidaarisuuden" kieleen. Guterresin visio on äärimmäinen globalistinen unelma: maailma, jossa maasi lait ja rajat ovat alisteisia YK:n sanelemalle "päivitetyllä" kehyksellä. Tässä ei ole kyse turvallisemman maailman rakentamisesta; Kyse on kansallisen itsemääräämisoikeuden viimeisten jäänteiden purkamisesta "yhteisen tulevaisuuden" nimissä, jonka puolesta kukaan ei äänestänyt. Naamio on riisuttu. Pyrkimys globaaliin hallitukseen on nyt selvä.