Asuin lapsena 10 vuotta Bronxissa 70- ja 80-luvuilla. Isä oli @FDNY palomies, äiti oli vieraileva sairaanhoitaja Etelä-Bronxin pahimmissa projekteissa. Muistan eniten sen, että olimme köyhiä ja he uupuneita. Syvästi intohimoinen työhön ja rakastava ja iloinen... mutta täysin uupunut elämästä. Mitä he halusivat enemmän kuin mitään? Lisää apua kaduilla. Isä oli lääkintämies Vietnamissa ja sanoi koko ajan: "Jos minulla olisi 1/10 Namin resursseista, tämä kaupunki ei palaisi eivätkä lapset kuolisi." Hän kuoli kauan sitten Agent Orangeen, mutta... Tiedän, että hänellä olisi hymy huulillaan juuri nyt. DC sai tarvitsemansa avun. Piste.