Globaalisti valtio toisensa jälkeen syöksyy kohti digitaalista valvontaa juuri silloin, kun meidän on keskusteltava siitä, miten voimme suojautua tulevaisuuden valvontakyvyiltä. Täällä Sveitsissä.

Näissä ideoissa on monia ongelmia, joista vähäisin on se, että pyydämme voittoa tavoittelevia yrityksiä keräämään entistä enemmän tunnistetietoja käyttäjistä – tietoja, jotka (vaikka luottaisit täysin hallitukseen) voisivat päätyä murrettavaksi tai myydyksi.

En ymmärrä kaikissa näissä suunnitelmissa (Iso-Britannia, Sveitsi, EU) täydellistä hullua kiirettä. Onko vuonna 2025 yhtäkkiä vaarallisen rikollisuuden kriisi, johon on puututtava välittömästi yksityisyyden hinnalla millä hyvänsä? Emme voi odottaa muutamaa vuotta turvallisempaa tekniikkaa?

Tarkoitan, että ehkä vastaus on "kyllä". Ehkä maailmanlaajuinen kriisi on niin vakava, että kaikki käyttäjien yksityisyys ja nimettömyys on poistettava, jotta kaikkea viestintää ja verkkoselailua voidaan valvoa. Mikä tahansa se onkin, se on niin pelottavaa, että hallitukset pitävät sen hyvin salassa.

Poikkeuksena on Yhdysvallat, josta on (toistaiseksi) tullut entistä salausystävällisempi. Tällä hetkellä.