Suuri osa psykoterapiasta on refleksinomaisesti vastakulttuurista ja reflektiivisen skeptistä superegoa kohtaan. Se tuhlaa usein ihmisten aikaa, rahaa ja hyvää tahtoa, tehden heistä narsistisia ja samaistumattomia sen sijaan, että korjaisivat heidän suhdettaan kulttuuriin, jonka he jakavat kaikkien kanssa elämässään